Historiaa: Huulipunat

Rakastan historiaa, joten pidän kosmetiikan historiaa erityisen kiinnostavana. Minulla on suunnitteilla postaukset kosmetiikan käytöstä eri historiallisina aikoina, mutta myös kosmetiikan historiaa tuotteittain. Huulipunat ovat minulle luonnollinen aloitus. Ne ovat suosikkimeikkituotteitani, ihanan ylellisiä ja naisellisia.

Jo muinaiset sumerilaiset (2500 - 1000 eaa) miehet ja naiset käyttivät huulipunaa, kenties ensimmäisinä maailmassa. He murskasivat jalokiviä, ja käyttivät niitä huulien ja silmien ympärille koristukseksi. Mesopotamiassa käytettiin huulille myös punasavea, ruostetta ja hennaa.

Muinaisessa Egyptissä (2000eaa – 100 jaa) väriseos tehtiin algae – merilevästä, bromista ja jodista. Värin helmiäinen saatiin kalojen suomuista. Kuitenkin tämä väriseos aiheutti oireita. Suosituksi tuli tämän jälkeen okra ja murskatut koppakuoriaiset.  

Indus Valleynsivilisaation naiset (n. 2000 eaa) käyttivät myös erilaisia väriseoksia kasvoilleen ja huulilleen. Ne olivat pääasiallisesti myrkyllisiä, ja aiheuttivat vakavia oireita.

Rooman imperiumin aikaan huulipunaa käytettiin osoittamaan omaa sosiaalista statusta. Punia käyttivät sekä miehet että naiset.

Keskiajalla kirkko ei hyväksynyt meikkien käyttöä, ja sitä pidettiin jopa saatananpalvontana. Ainoastaan prostituoidut saattoivat meikata.

Abu al-Qasim Khalaf ibn al-Abbas Al-Zahrawi (936–1013) oli merkittävä kirurgi, joka kehitti kiinteän huulipunan, parfymoidun puikon, joka oli muotoiltu modernin huulipunan kaltaiseksi. 

 Elizabeth I (1533 -1603) aikaan punatut huulet ja valkoinen iho oli muodissa. Silloin huulipunat valmistettiin mehiläisvahan ja erilaisten kasvien seoksesta. Vaikka punat olivat suosittuja, niitä käyttivät vain yläluokan naiset ja miesnäyttelijät.

 1700 – luvulla huulipunat siirtyivät ylemmiltä sosiaaliluokilta alemmillekin.  Silti 1700 – luvun lopulla paheksuttiin vielä meikkien käyttöä. Parlamentissa ehdotettiin lakia avioliiton mitätöimiseksi, jos morsian käytti meikkiä ennen hääpäiväänsä. Sen sijaan 1780 – luvulla ranskalaiset yläluokan naiset rohkaistuivat kosmetiikan käytössä. Työssäkäyvät naiset ja prostituoidut käyttivät vain ”luonnollista lookkia”. Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti George Washington (presidenttinä 1789–1797) käytti huulipunaa. 

Melkein koko 1800 – luvun ajan ei ollut soveliasta Englannissa käyttää näkyvästi meikkiä. 1800 – luvun lopussa kuningatar Victoria julisti meikkien käytön olevan epäkohteliasta, eivätkä meikit olleet muodissa hänen hallintakautenaan. Ranskassa sen sijaan näyttelijätär Sarah Bernhardt kulki julkisestikin punaisessa huulipunassa. Se oli tabu siihen aikaan. Yhdysvalloissa 1890 - luvulla mainostettiin ensimmäisen kerran huulipunia Sears Roebuck – katalogissa. Huulipunat värjättiin silloin karmiiniväri uutteella, jota saatiin koppakuoriaisista ( kuten myös Kleopatran aikaan Egyptissä).  Ensimmäinen kaupallinen huulipuna kehitettiin Pariisissa 1884. Huulipunat eivät olleet vielä hylsyissä, vaan ne levitettiin siveltimellä.

Maurice Levy 1915 hylsy.  Source

1915 Maurice Levy kehitti ensimmäisen metallisen huulipunahylsyn. Sitä ennen huulipunaa pidettiin silkkipaperiin käärittynä. Metallihylsy oli aika merkittävä keksintö, sillä silkkipaperiin käärittyä punaa, joka oli valmistettu peuran talista, risiiniöljystä ja mehiläisvahasta, oli mahdotonta kuljettaa käsilaukussa mukana. Pian keksittiin jo moderni hylsy (James Bruce Mason Jr 1923), ja 1920 - luvulla huulipunia valmistivat jo Chanel, Guerlain, Elizabeth Arden, Helena Rubenstein, ja Max Factor. 

Flapper - tytöt 20 –luvulla käyttivät huulipunaa, ja kapinallisesti levittivät sitä julkisilla paikoilla osoittaakseen vapauttaan. 

 

1920's. Source

1930 - luvulla mainonnalla oli suuri merkitys huulipunien myynnille. Helena Rubinstein oli ensimmäinen, joka mainosti huulipunien aurinkosuojaa, vaikka aurinkosuojia ei pidetty vielä tärkeänä. Mainonnassa painostettiin naisia käyttämään huulipunia, jotta he tekisivät oman osuutensa sotaan. Yhdysvalloissa oli markkinoilla jo useampia eri sävyjä, vaaleanpunaista, tummaa violettia ja kirkkaan punaista. 

Lip Stencil Patent 1937

40 – luvulla huulipunia oli niukasti sodan takia. Hazel Bishop kehitti tahraamattoman punan, jonka sanottiin kestävän koko päivän. Maybelline, Revlon ja CoverGirl markkinoivat punia 16 – vuotiaasta ylöspäin, vaikka samaan aikaan oli meneillä vastaliike, jonka tarkoitus oli uskotella, että miehet pitävät huulipunien käyttöä epämieluisana. 1940 – luvun lopussa jo 90 % amerikkalaisnaisista käytti huulipunaa. Toisen maailmansodan aikana Englannissa Winston Churchill päätti pitää huulipunat tuotannossa, koska hänestä ne paransivat moraalia. Huulipunat kävivätkin kaupaksi hyvin sodan aikana.

1950 – luvulla huulipunat olivat hyvin suosittuja ja seksikkäitä. Suositut näyttelijättäret kuten Marilyn Monroe, Rita Hayworth, Ava Gardner ja Elizabeth Taylor auttoivat nostamaan amerikkalaisten naisten huulipunan käytön 98 %:iin.  Gala – merkkinen valmistaja toi markkinoille vaalean shimmerisen punan. Punat olivat jo niin suosittuja, että 60 – luvulla naiset, jotka eivät käyttäneet huulipunaa, saatettiin leimata lesboiksi tai henkisesti sairaiksi. 

Source

60 -70 – luvuilla muotiin tuli uusia sävyjä huulipunille. 60 – luvulla nähtiin persikkaa, laventelia, vaaleanpunaista, beigeä ja valkoista, 70 – luvulla mustaa ja purppuraista. 70 – luvun erikoisuuksia oli mm. Kanebon vaaleansininen huulipuna, Revlonin Conga Lime ja Biban Metallic Grandma (hopeaglitterinen tummansininen). M.A.C. julkaisi ensimmäisen huulipunakokoelmansa 70 – luvulla, ja jatkoi julkaisemalla huulipunakokoelman, jossa oli erikoisempia sävyjä, violettia, sinistä ja vihreää.

 

1960's

1966

1970's

 Ja eiköhän kuvat kerro enemmän kuin tuhat sanaa...

1980 – luvulla tummanpunainen teki paluun. Muodissa olivat myös ihon pH:n mukaan sävyä vaihtavat huulipunat. 

 

1980's

 1990 – luvulla ruskeat ja luumut olivat muotia. 

1990's

2000->

Kirjalähteeni: